Fresh Fish Almost to the Table

Tuoretta kalaa melkein pöytään

Suurinpiirtein lähes kaikkia karppikaloja kutsutaan täällä Asian Carp. Sieltähän ne kai kaikki karpit ovatkin alunperin. Illinois joki oli melkeimpä kirjaimellisesti tynnä karppeja. Kun ensimmaisen kerran osuin karppi parveen luulin, että vähintäänkin potkurinakseli oli murtunut. Ääni oli kuin joku olisi hakannut laivan pohjaa pesäpallomailoilla.

Yksi, kai hopea karppi hyppäsi suoraan takakannelle. En kuitenkaan alkanut paistamaan vaan heitin takaisin jokeen.

Fresh fish almost to the table

Approximately almost all carp here are called Asian Carp. I guess that's where they all are from originally. Illinois River was pretty much literally full of carp. The first time I hit a school of carp, I thought that at least the propeller shaft was broken. The sound was as if someone had beaten the bottom of the ship with baseball bats.

One of them, I guess a silver carp, jumped directly to the aft deck. However, I didn't start to fry it, but I threw it back into the river.

Coat of Arms Birds Visiting

Vaakunalintuja vieraisilla

Kun heräsin Kuolleenmiehen saaren takana huomasin, että valkopää kotkat olivat tulleet katselemaan kuka kumma se siinä ankkurissa on.

When I woke up behind Dead Man's Island, I noticed that the bald headed eagles had come to see who in the heck is lying at anchor there.

Joka ikisen kerran auringonnousu aamulla ja lasku illalla on yhtä ihmeellinen kokemus. Tuntuu, että en milloinkaan väsy katselemaan. Samoin yöllä kun olen kymmenien mailien päässä keinovaloista tähtitaivas ihmetyttää joka kerran.

Every single time the sun rises in the morning and the sun sets in the evening is a wonderful experience.  I feel that I will never grow tired of watching it.  The same during the nights when I am miles away from artificial lights, the sky with stars makes me wonder every time.  

New Phenomenom

Uusi ilmiö

Jo toisena aamuna oli niin paljon sumua, että en edes ajatellut lähteä liikkeelle. Pystyisin ihan hyvin ajamaan "mittareilla" pitkin väylää mutta nuo valtavat hinaukset liikkuvat hiljaa kuin aaveet. Tutka ne näkisi mutta tuskin se näkisi jatkuvasti joessa vastaantulevia veden mukanaan tempaamia kokonaisia puita, laitureita jne.

This was the second morning when there was so much fog that I didn't even think to fire the engine.  I could easily drive using only gauges and stay in the channel but those huge tow boats move silently like a ghost.  The radar would see them but it could hardly see floating debris like old dead trees, etc.

You Start to Look Serious When....

Vetää ilmeen vakavaksi

Olen seonnut laskuissani kuinka monen sulun läpi olen jo kulkenut. Kyllä niitä jo on kymmeniä. Silti täytyy tunnustaa, että jännitän siitä hetkestä lähtien kun poimin mikrofonin käteeni ja kutsun sulkua: Newbourgh lock, Newbourgh lock. This is Sisteen Tons northbound - over; aina siihen asti kun viimeinen viesti lähtee: lockmaster thank you, have a safe day hopefully no more foreigners today.

Vaikka Sixteen Tons onkin 22,000 lbs laiva sisään sulkuun virtaava vesi kyllä haluaa pyörittää sitä kuin lastua laineella. Yleensä veneissä on useampi henkilö jolloin yksi kiinnittää veneen keulasta ja toinen perästä kelluvaan pollariin. Minun täytyy luottaa keskikiinnitykseen ja pitää venen paikallaan keula- ja peräpotkurilla.

I can't any longer count how many locks I have already passed.  There must be tens.  In spite of that, I have to admit that I feel excited from the moment when I pick up the microphone and call the lock, "Newport Lock, Newport Lock, this is Sixteen Tons northbound - over."  Up to the moment when the last message goes, "Lock master, thank you, have a safe day.  Hopefully no more foreigners today."

Even though Sixteen Tons is 22,000 pounds ship the incoming water wants to make it go around like a toy boat.  Usually there are more people on board and while one secures the boat from the bow and the other at the stern to the floating mooring post.  I have to secure the middle of the boat and keep the boat in one place using the bow and stern thrusters.

You Have to Eat or You Die

Eta bör man eller dör man

Yksi erittäin tärkeä viihtyvyyteen näinkin pitkällä matkalla vaikuttava asia on ruokailu. Onneksi teen mielelläni ruokaa ja onneksi Michelle - kuten olen jo useasti sanonut - huolella paneutui taloussuunnitteluun. Syyskuun 4. päivän illalliseni oli oliviöljyssä paistettua kananrintaa paprikan ja sitruunapippurin kanssa, perunasalaatti ja neljän papulaijin salaatti. Ikean näkkileipä majoneesilla ja juustolla. Vakio viini, raikasta vettä. Jälkiruokana Townhouse keksejä maapahkinävoilla ja mansikkahillolla sekä poikkeuksellisesti vielä kuppi Ikean kahvia.

Kun lämpötila on ollut tämän neljän viikon aikana poikkeuksetta lähellä ja yli kolmekymmentä astetta en mielelläni paista tai keitä laivan keittiössä vaan ulkona Coleman kaasugrilliäni käyttäen.

One thing that comforts you during such a long journey is to have good food.  I think Americans call it, "comfort food" or "home cooking".  Luckily I prepared food willingly and luckily Michelle planned everything very thoroughly (as I have several times said).  September 4th dinner was chicken breast fried in olive oil with peppers and lemon pepper seasoning, potato salad, and four bean salad, Ikea's crisp rye bread with mayo and cheese, my usual wine of fresh water, as a dessert Townhouse crackers with peanut butter and strawberry jam, and as an exception, one cup of Ikea coffee.

When the temperature during this four weeks has been without exception near or over 90 degrees F, I don't like to fry or cook in galley but outside with my Coleman gas grill.

Holy Smoke They Are Big

Kylla ne todella on isoja...

Detour Up the Ohio River

Mutka matkassa...

Kuvassa Christelle ja Gary seka laivansa Time & Tide Paducha KY. Kissat eivät halunneet tulla kuvaan. Tästä alkaa n. 900 mailin mutka minun Great Looppiini kun poikkean välillä Warsaw KY, missä venettä vielä parannellaan loppua 5,000 mailia varten. Haikealta tuntuu, että Time & Tide lähtee tästä Cumberland joelle ja minä jatkan Ohio joella. Oli äärimmäisen hyödyllistä matkata näiden toista kertaa looppia kiertävien kanssa. Opin vaivattomasti monta turvallisuuden kannalta tärkeää asiaa, mihin ei tietenkään muualla kuin näillä kyseisilla jokireiteillä voi tutustua. Onneksi ei tarvinnut oppia kantapään kautta.

This is a picture of Christelle and Gary and their boat Time & Tide in Paducah, KY.  Their cats didn't want to be in the picture.  This is the beginning of 900 additional miles to my Great Loop journey.  When I pop in Warsaw, KY where my boat will be made better before the rest of 5,000 miles.  It feels melancholy that Time & Tide leaves for Cumberland River and I continue up the Ohio River.  It was extremely useful to travel with these second time Loopers.  I learned easily several important things as to safety; things that can be only in practice with someone of experience.